Oulujoen kirkko
| Oulujoen kirkko Pyhän Hengen kirkko |
|
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Oulujoentie 69, Kirkkokangas, Oulu |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Oulujoen seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1908[1] |
| Suunnittelija | Viktor J. Sucksdorff |
| Materiaali | puu |
| Tyylisuunta | jugend |
 |
|
Oulujoen kirkko sijaitsee metsäsaarekkeessa Oulujoen pohjoisrannalla Kirkkokankaan kaupunginosassa Oulussa. Kirkko ja Oulujoen seurakunta kuuluvat Oulun seurakuntayhtymään. Kirkko kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon[2].
Rakentaminen ja korjaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen senaatin päätös kirkon rakentamisesta tehtiin vuonna 1904, kun silloisen Oulujoen kunnan alueen seurakunta erosi Oulun emäseurakunnasta. Vuonna 1908 valmistuneen puisen kirkkorakennuksen suunnitteli lääninarkkitehti Viktor J. Sucksdorff. Rakennuksen arkkitehtuuri heijastelee kansallisromanttista tyylisuuntausta Suomen Suuriruhtinaskunnan ja sortokausien hengessä. Sucksdorff itse sai vahvoja kansallisromanttisia vaikutteita muun muassa Vienan retkiensä seurauksena. Myös toisessa kirkon kelloista on aikakautta kuvastava teksti "Oi Herra siunaa Suomen kansa".
Valmistuessaan kirkko nimettiin Pyhän Hengen kirkoksi.[1] Se on Pohjois-Suomen ainoa säilynyt puinen jugend-kirkko.
1900-luvun aikana alkuperäistä sisustusta on korjaustöiden yhteydessä muutettu useaan kertaan. Vuoden 1984 entisöintityöt suunnitteli arkkitehti Anna-Maija Ylimaula professori Esko Järventauksen myötävaikutuksella. Entisöinnin tarkoituksena oli palauttaa kirkko mahdollisimman lähelle sen alkuperäistä olemusta eli ennen muuta poistaa sotien jälkeen tehdyt modernisoinnit.
Kirkon ominaispiirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkko on 34 metriä pitkä ja 15 metriä leveä. Katon korkeus on 20 metriä, kellotornin 43 metriä. Kirkon rakenteen omaperäisin seikka lienee sen pääty- eli itäseinä. Kirkon keskiakseliin on yhdistetty alttari, saarnatuoli, kuorolehteri ja urut yhdeksi kokonaisuudeksi. Vastaavaa ratkaisua ei ole missään muussa Suomen kirkossa. Kirkon vastakkaisessa eli länsipäädyssä on taas ratasikkuna, jossa olevan ristin keskellä ovat kirjaimet JHS, Jesus Hominum Salvator eli 'Jeesus, ihmisten pelastaja'. Kirkon päätyyn on lisäksi kirjoitettu kaikkien Jeesuksen opetuslasten eli apostolien nimet, mutta niin että Juudaksen nimi on sijoitettu muita alemmaksi.
Kirkon tekstiilit on suunnitellut Raija Rastas.
Ulkoapäin valkoiseksi maalattu, sisältä hirsipintainen Oulujoen kirkko on suosittu vihkikirkko. Kirkon ympäristö on metsää ja lähellä olevat pappilan pellot ovat edelleen viljelyskäytössä. Myös kirkon ympärille tehty nurmikko on tarkoitus palauttaa alkuperäisen kaltaiseksi metsän aluskasvillisuudeksi.[3] Oulujoen hautausmaa sijaitsee kirkon lähellä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ylimaula, Anna-Maija: ”Pyhän Hengen kirkko”, On riemu, kun saan tulla, s. 93-94. (Oulujoen kirkko sata vuotta) Oulu: Oulujoen seurakunta, 2008. ISBN 978-952-99248-3-7
- ↑ Oulujoen kirkko Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Huttunen, Elsi: Suomalaisuuden satavuotias monumentti. Rauhan Tervehdys, 31.7.2008, 101. vsk, nro 25, s. 4. Oulu: Rauhan Tervehdys ry. ISSN 0356-2840 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 14.4.2011.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oulujoen kirkko Wikimedia Commonsissa
- Oulujoen kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- Oulujoen kirkko surakuntayhtymän sivustolla
- Schali, Kirsi (toim.): On riemu, kun saan tulla: Oulujoen kirkko sata vuotta. Oulu: Oulujoen seurakunta, 2008. ISBN 978-952-99248-3-7